Ikuisen Tulen Kammiossa
Öisen kallion liekkien keskellä Mustat kaavut rukousnauhaa pyörittää Sata solmua tuhannesti Loistsu raikaa kutsuvasti Evokaatio onnistuu Irvikuva psyykettä korventaa Vain vahva silmä läpäisee Kultin sielut valaistuu Tieto muodosta, Luojan antamasta Energiasta, itseensä peilatusta Jumalkuva, niin kammottava Esiintyy alla nimen Saatanan Lauma polvistuu, kunnioittaa näkemäänsä Huudot voimistuu, transsiin vievästä Valonkantavan voima, Luciferin lihaksen Sulautuu mustakaappuun hyökyaallon lailla
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Tunnen turmelluksen läsnäolevan Väkivaltaisen lumon purevan Tunnen rappeutuneen lukon avautuvan Kaoottisen kehän sulkeutuvan Tunnen kipinöivän poltteen rinnassa Loimu selkärankaani pitkin juokseva Palan tulessa Liekissä mustassa Ajatukseni virtaa kauhunsaleissa Valtoimenaan raivaa kurjuuttaan Sadistiset näyt vailla logiikkaa Kiroukseni hehkuu kristallinkirkkaana Palan tulessa Liekissä mustassa Tunnen demonin läsnäolevan Kehän kolmikantaisen sisäänpainuvan Omistan elämäni Sinulle Näytit portin vihan kautta minulle Liekin sytyttävä järki Kuolondemonin haahkaksi haukutun
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Ideasta loin todellisuuden Hetkestä taioin ikuisuuden Tajunnallani kolkutin oveen Porttiin maailmojen väliin Hakeuduin kitaan magiantäyteiseen Itselläni ruokkien daimonolentoja Levottomia tuhonhenkiä Vahvan vihan todistavia hetkiä Olen itse kiertävä kuu Maailman napojen välillä Myös välillä joku toinen muu Tunkeutuu tajuntaani käskemään Mustat silmät kiroustani peilaa Käskee kahdesti lopun antamaan Tukehduttaa, pyrkii kaikkensa Muttei maagia horjuta En pelonmeressä seilaa Vihasta voimani ammennan Pimeän loisteen silmistä sumennan Käännän voitokseni Sinua käsken, komennan Tahtoni alle valjastan Katseesi energian Sieluuni sulatan
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Ikitulessa minä palan Muovaudun ahjossa Saatanan Kundalini pimeyden täyttämä Tyhjät silmäni näyttävä Omistautunut Herralleni Kaikkitietävälle Mestarilleni Avaimen kääntäjälle Mieleni lukoissa Laulan Langenneelle Uppoudun toden teolle Annan kasvot kärsineelle Valottoman voittokulkueelle Valitsen avoimen tuhon Ravitsen kaaoksen Kavahtamatta käsittelen Tuonpuoleisen viisauden Näen loisteen huomisen Levottoman käärmeen Mustia aukkoja sylkien Kosmoksen täyttäen Uinuvatkin herättäen Ikuiseen nukahtaen
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Saavuta minut Nemesis Saavu lävitse maallisrakenteiden Tunne minut Nemesis Tunne tarpeeni raivoisa luonne Kosta minut Nemesis Kosta tavoin tuonenmaailmojen Vapauta minut Nemesis Vapauta taakka sielustani Koston liekki kytevä Mielen harmonian pirstoja Viha vaativa vapautta Oikealla tavalla Maagi pahan silmän langettaa Tärvelevän teon energian kartoittaa Voima vääjäämätön kiroaa Lyöden kasvoille pelolla Astraalisen kuoren avaaja Karman käsistään vapauttaa Rukoilee, valjastaa Kostondemonia Saatanaa Rankaisu vailla vertaa Hybrikseen vajonneen Armoa anoen tuhat kertaa Harmonian palauttaen Meditoiden sielun kuristaen Täyttymys vihan vapauden Rauhoittava palvojan Oi mahtava Nemesis
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Oli kerran jo muinainen oleva Harhaoppinen ristinkaataja Kieroutunutta haureutta harrastava Hautakammiot eritteellä vuoraava Äpäriä demoneille uhraava Kiduttaen kirkkokansaa murhaava Hurmoksessa verialkemiaa harrastava Tuo aatelinen Saatananpalvoja Lävistäen, silpoen Kehtoikäisistä nauttien Seurakunnan riistäen Likaisesti nauraen Barronin ruoska Sivaltaa pastorin lihaa Magialla saa palkkansa Mieli hohtaa pappisvihaa Äpäriä demoneille uhraava Kiduttaen kirkkokansaa murhaava Hurmoksessa verialkemiaa harrastava Tuo aatelinen Saatananpalvoja
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Isän vääristyneet iskut kasvoillansa Voimattomat kuin valheet lahkonsa Pyrkimys käännyttävä oppiin Harhaiseen hurskauteen Tiedot tietävänä Opit omaavana Sukupolvi rikkaampana Kauas puusta pudonneena Siedä ei tätä pakottavaa kaitsentaa Pirstoutunut seimi Tekopyhä siemen sihissyt Jalostaen kärsimystä Näky isän kosketuksesta Näkyvä pelkkänä uhkana Lammen ääreen ajettuna Rääkkilapsi haalistuneita tunteita tunteva Hämärään tyhjiöön uppoutuneena Syvyys saatteleva pois Tuosta saastankehdosta
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Yön kasvot rauhalliset Pimeydessä kukoistaa Hämärät tuulet nuolevat pintaa, niin koleaa Tämä valoton aika, arvostettu ja pelätty Arvaamattomuudessaan vaanii siihen sukeltavaa Hänen musta kauneus, suuri totuuden kertoja On myös valolla, aina varjopuolensa Mystinen päivännielijä, kolkko kirkkaudentappaja Öiset kohisevat purot suoniaan kuvastaa Rankkasade itkee kylmää suruaan Hiljaisuuden äänet pelkoa kasvattaa Aaltoilevat huokaukset hengityksensä vaimea Aistien puute Yön voima Olemattoman valaistuksen henki Imee vaeltajasta toivonrippeet viimeisestkin
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026