Hermetica
Henkivallat, kulkekaa lävitseni Viiden liekin loistaessa sisimpääni Avaan itseni kosmoksen pimeimmälle puolelle Saatanan loistavan korkeimmalle vuorelle Luutarhan ylitse katseeni löytää Ajatuksen silmin kuvan muotoon köyttää Neljän kuvan symboliikan lasken itseeni Laskevan ristin sieluuni aistin lankeavan Huoneen henkiin herättäen taianomaisesti Mietiskellen magian tunnelman luontaisesti Ensimmäinen, kuva Kuninkaan Kasvottoman ja katalan Toinen oikealla, kuva eetterin Musta valo valkoisen tyhjyyden Kolmas vasemmalla, kuva Sarvikristuksen Murtaen, jakaen vihan rakkauden Henkivallat, kulkekaa lävitseni Viiden liekin loistaessa sisimpääni Avaan itseni kosmoksen pimeimmälle puolelle Saatanan loistavan korkeimmalle vuorelle Nimissänne luon taikasanoin rukouksen Ei kielin tämän maailman, vaan opein varjojen Annan elämäni käsiinne väkivahvoihin Tunnen voiman valtaisan, vastaan huutoihin Ensimmäinen, kuva Kuninkaan Kasvottoman ja katalan Toinen oikealla, kuva eetterin Musta valo valkoisen tyhjyyden Kolmas vasemmalla, kuva Sarvikristuksen Murtaen, jakaen vihan rakkauden Ylimmäinen, kuva arkkityypin Isän Saatanan, koko kosmoksen
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Näen kasvoja kasvottomassa maassa Kuulen huutoja äänettömiä Haistan haureuden siittäen harhaoppeja Maistan suolan liekin liuoksessani Nuo elämysten takomat sananparret Nämä aatosten oksia tukevat varret Kuultaa kuin tähti taivaan Kirkkaana loistaen aina aikojen taa Taivaani, Valonkantaja Saatanan säikeistä lävistyneenä Mantran säkeistä täyttyneenä Tähtipölyn itseensä lakaiseva Palatsini ainoa aurinko Aurinkoni, Saatana Olen hakannut kivikirjaan Kaivertanut käskysi itseen Teesit hengen Näen kasvoja kasvottomassa maassa Kuulen huutoja äänettömiä Haistan haureuden siittäen harhaoppeja Maistan suolan liekin liuoksessani Ei ruoja enteitään minuun upota Ei luojan tulta minusta saa sammumaan Kun ylläni kirkkaimmillaan loistaa Kaitselmuksen tähti
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Taas syksyn ranka on taittunut talveen Antanut sysäyksen inspiroivaan lähteeseen Hangella valeltu viha ruokkii ykseyteen Auringon keskiöstä meditaatioon iäiseen Näen, mutta näenkö todella Vai onko katseeni Todesta Näen avaimen kuuraisen Sulatan sen lukkoon Luciferin silmän muotoiseen Kolmas silmä kolminaisuudesta: Isän Saatanan, absoluutin ja pyhimmän Hengen nimeen Taas valkeat kentät kuun valossa tarjoilee Smaragdeja, silmänruokaa Mysteerion nietoksilla Aistin auringon otsallani Lämmittäen pakkasen tulellani Heräänkö meditaation unesta Kylmän valkeuden katveesta Kolminaisen avaimen haltijan Näen toden tulesta
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Seison sakraalisen opin kynnyksellä Yhtä yksin, yksinomaan ykseydessä Alhainen ylevänkaltainen Smaragditauluni subjektiivinen Maallista alkemiaa sitoo viha Kerettiläisen jumalan esipiha Vuohisaarna laulaa mikrokosmostani Valheetonta, kaikkea hengittävää Saatana Puhdista sieluni Verelläsi pese sydämeni Kun katson peilikuvaani Mitä tunnen, ketä peilaan? Heijastanko kielikuvaani? Kaikkeudenpalvojaa Niin tämä luojavoima Katsoo myös lävitseni Kohottaen, koristaen Alisen yleväksi Hengitän luontoani Saatanan kirkkoa Hermeetikon sisältäni Löydän yhteydestäni Saatana Puhdista sieluni Verelläsi pese sydämeni
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Näen nihilistisen paradoksin Missä mikään ei ole totta Näin totuus kylpee kaikkeuden valheessa Ei arvon pilkahdusta tahdossa kuolleessa Käännetyn ristinalainen skeptisyys Kohoaa ylhäältä alleni Ristinpiiskan stigmat ihollani Vuodatan kunnoittaen tavoitettani En salpaa henkeäni väärän verson myrkyllä Vaikka polkuni mutkikas Tarjoaisi niitä valleillaan Kuulen kutsun oikoreittiin täynnä valheitaan Kierrän vasemmalta lähemmäs totuuttaan Etsin kuollutta mestaria Haudasta huokuvaa tietoutta Haurastunut harmaa solukko Ovi viimein avoimeen astraaliin Tahtoni Stigmani Mestarini Astraalini Pyrkimys, tavoitteeni nyt saavutettu Kiersin polun vasemmalla Ottaen aikaani ylhtäältä Viimeinkin haalin sen Käännetyn ristin tietouden Olen kuollut viimeisen kerran Olen mestari
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Tuhat askelta historiaan hämärään Ylitse mustan verson takavuosien Kuusisataa säettä äänetöntä Lausuva kielin muinaisten Kuusikymmentä sivua nidottua Havukirjaimin magiaan sidottua Kuusi vihernuotiota loimuten Kuusen ympärillä henget herättäen Sudenkuun aikaan Luonto loistaa kaamostaan Sudenkuun aikaan Kutsu koittaa korpisapattiin Sudenkuun aikaan Viherliekki kantaa kirkkaimmin Sudenkuun aikaan Polku näyttäytyy vainotulle Mustan kuusen helmassa Viharovion kiroaa Tietäen tulevan Hurmoksessa tehden taikojaan Henkensä henkiin sulattaen Maanpoveen pudoten Rituaaliin polvistuen Elämänsä luovuttaen Sudenkuun aikaan Luonto loistaa kaamostaan Sudenkuun aikaan Kutsu koittaa korpisapattiin Sudenkuun aikaan Viherliekki kantaa kirkkaimmin Sudenkuun aikaan Polku näyttäytyy vainotulle Askeleet muinaiseen Luonnonkaltaiseen pimeyteen Taianomaiset henget puhuvat Lausuvat havukirjaimin Luvun magian Tuhatkuusisataakuusikymmentäkuusi
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Katson tähtimeren avantoon Ruokin jäällä mustaa liekkiäni Kylmän loisteen palon saavutan Kohonneella silmälläni Rikon kaavat, korjaan haavat Tuolla taivaan elementaalilla Tapan itseni valon nimeen Nimeen valonkantajan Herrani, Saturnuksen kylmin tuuli Luojani, Merkuriuksen syvin tuli Kirkkoni, vuorattu ajattomuuden muureilla Saatana, sieluni kasvaa loisteessas' Polvistun näkyjesi eteen Annat arvon irvikuvalle Rukoilen jaloutesi eteen Täytät tyhjiön hengelläsi Egon tuho, uusi syntymäni Kohoan syvyyksistä korkeuksiin Loisteeksi tähdenkaltaiseksi Näin kohoan loistamaan Poikana aamutähdelle Ylväin silmä ylösnousemuksen Näky syntymämerkin Merkki alaspäisen aamenen Egon murha itseni nimeen Luciferin adventti Ei taivaallisen pyrkimyksen Ovi ole este Lukko aukeneva katseella Kohti korkeuksien valoa Herrani, Saturnuksen kylmin tuuli Luojani, Merkuriuksen syvin tuli Kirkkoni, vuorattu ajattomuuden muureilla Saatana, sieluni kasvaa loisteessas' Katson tähtimeren avantoon Ruokin jäällä mustaa liekkiäni Kylmän loisteen palon saavutan Kohonneella silmälläni Rikon kaavat, korjaan haavat Tuolla taivaan elementaalilla Tapan itseni valon nimeen Nimeen valonkantajan Ei riippuvuus lumouden Ole pakkomielle vääryyden Herran alaisuuteen kasteella Ylösnouseva Luciferin poika
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026
Arvet En antanut valolle sijaa sydämessäin En loistetta ilon nykypäivän Turmeltunut sieluni inhoa henkivä Aistin harhakäsityksen ympärilläin Väkivalta ja surmainhenki Ainaisesti virrannut veressäin Ja tuo veri padottuna Vuotaa Saatanalle Kärsimyksen evankeliumi Saarnaa arvissani Vihalleni kihlattuna Rengastettuna kuolemaan Henki herätetty kivusta, viilloista Näytti voiman mustan ja mahtavan Ei antanut arvoa armolle Riisti, voitti inhimillisyyden En antanut valolle sijaa sydämessäin En loistetta ilon nykypäivän Turmeltunut sieluni inhoa henkivä Aistin harhakäsityksen ympärilläin Lihaan kirjoitettu vihan mantra Lukijalle avautuu punaisena Ja tuo puna padottuna Vuotaa Saatanalle Veitsikirjailija transsissaan Viinillään vietteli kuolemaa Misantropian valssissaan Huusi säkeitään arvosta Herraan Henki Niin syntyi poika Kuninkaan Verivaloin kahlittuna esoteriaan Kivinen oppi Luciferin rakkaudesta Korventaa vihamielen muistoja ainiaan Rukous opittuna murheen saloista Rituaalina kumpuaa valoisassa salossa Palvoen polvistun, anon astraaliavun Suoritettuna karrelle poltan paitsi nimesi Herätit vahvempana, kokemuksena tuonelan Kokonaisuutta kaivaten, psyykettäni kalvaten Tuhkastani kasaten, Syntymästä vanhan kuoleman Henkeeni hehkuvaan luovutit ikivelan Kun katsot arpiani, Saatanan Luovutetun veren misantropian Niin tunnen henkeni valtavan Luciferin rakkaudesta
Submitted by MetalElf — Aug 21, 2026