Syvä hiljaisuus
No lyrics have been submitted for this track yet.
Nämä eivät ole minun hampaani Jotka upotan lihaasi Olen muuttumassa toiseksi Aivan kuten pelkäsit Kutsu minua Saatanaksi Kutsu minna Herraksi Totenta nämä tahtoni Lakisi on minun sanani Kutsu minua Saatanaski Kutsu minua Herraski Piilota minut näiltä vierailta kuolema senraa pelkuruutta Emme koskaan näe aurinkoon Emme koskaan näe aurinkoon Nyt olen muuttunut toiseksi Rakkaani, aivan kuten pelkäsit Et saa koskaan tuntea minua Kun taas väistän valoja Kutsu minua Saatanaksi Kutsu minna Herraksi Totenta nämä tahtoni Lakisi on minun sanani Kutsu minua Saatanaski Kutsu minua Herraski
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026
Näin tämän pellon unessani Päivänä jolloin palasit Sumu oli verhonnut maan En tunnistanut sinna Nyt toit minut tänne Painoit päähäni seppeleen Kuolleiden kukkien keolla Vereni valuu kaavulla Kuolleiden kukkien keolla Jalkani tuntuu raskailta Etten sinua enää näkisi Lopulta sumuun katosit Tämä pelto on hauntani Tässä sumussa arkkuni Tänne ei löydä suremaan Ei nauramaan, ei ihoaan viiltämään Nyt toit minut tänne Painoit päähäni seppeleen Etten sinua enää näkisi Lopulta sumuun katosit Sumu peittäköön tämän kirotun maan Vieköön täältä kaiken paskan mukanaan Jos siitä jotain lopulta jäljelle jää Se olkoon sitten jotain hyvää Sumu Peittäköön tämänkirotun maan Vieköön täältä kaiken paskan mukanaan Jos siitä jotain lopulta jäljelle jää
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026
Meren pinta oli tyyni Musta ja punainen Sili tiesin odottaa myrskyä Koska haukat eivät lentäneet Työnsit pääni pinnan alle Undestaan ja uudestaan Työnsit pääni pinnan alle Syvepään ja pitempään Pohjalla näin itseni Kaivamassa hautaani Sinne vielä päätyisin Uppoaimaan kuolemaani Työnsit pääni pinnan alle Viimeiset sanat takertuvat meren kurkkuun Hiekan jyvät nielusta valuvat avoimeen arkkuun Pohjalla näin itseni Kaivamassa hautaani Sinne vielä päätyisin Uppoamaan kuolemaani Työnsit pääni pinnan alle Viimeiset sanat takertuvat meren kurkkuun Hiekan jyvät neilusta valuvat avoimeen arkkuun Pohjalla näin itseni Kaivamassa hautaani Sinne vielä päätyisin Uppoamaan kuolemaani Huutoni ei voi herättää majakkaa Katseeni ei valaise tähitkarttaa Niin syvä hiljaisuus että kuulen kynttilät Myrsky ei koskaan saapunut ja linnut lentävät Kuolemani pelasti tämän kylän tuholta Voit toistaa kaiken uudestaan ja uudestaan
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026
Tähdet kääntyvät Aika tulee esiin Katso tarkasti Puut hohtavat punaisina Aivan kuten sinä iltana Tulevaisuunteni pyyhitään Menneet unohdetaan Tulevaisuuteni pyyhitään Kun minut maahan pakotetaan Käteni vääntyvät taakse Kasvoni painuvat multaan Olen kuollut Mutta silti elän Jätit jäljet ohimoilleni Kun teit minusta omasi Kasvatin jälkiin sarveni Joilla suojelin laumaani Käteni vääntyvät taakse Kasvoni painuvat multaan Olen kuollut Mutta silti elän Tahdet tippuvat Aika on tässä Kuuntele minua Puut ovat palaneet pois Aivan kuten muistomme Pudotin sarvet sammalpetiin Katselin niiden maatuvan En voi enää suojella itseäni Olen vihdoin omillani Onko tämä tulevaisuutta Onko tämä mennyttä Käteni vääntyvät taakse Kasvoni painuvat multaan Olen kuollut Mutta silti elän Tähdet tippuvat Aika on tässä Kuuntele minua Puut ovat palaneet pois Aivan kuten muistomme Pudotin sarvet sammalpetiin Katselin niiden maatuvan En voi enää suojella itseäni Olen vihdoin omillani Onko tämä tulevaisuutta Onko tämä mennyttä Käteni vääntyvät taakse Kasvoni painuvat multaan Olen kuollut Mutta silti elän
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026
Rakkaus on sotaa Ilman voittajia Lopulta kaikesta Joutuu luopumaan Varjo seuraa perässäni ja muistuttaa Kuinkanopeasti minut voit unohtaa Varjo seuraa perässäni je se pelotta Miten yllättäen elämän liekin kadottaa Lopulta kaikesta Joutuu luopumaan Astun viimeistä krtaa tälle kaiteelle Muistan elämääni ennen sotaa Kuinka helppoa oli kastaa kynä musteeseen Jättää kirje johonkin menneeseen Lopulta kaikesta Joutuu luopumaan Tunnen kosketuksen selässäni Se määrittää kaiken minussa Lopulta kaikesta Joutuu luopumaan Olen valmis putoamaan Ruumiini on ruma kuin sieluni Lopulta kaikesta Joutuu luopumaan Rakkaus on sotaa Ilman voittajia Rakkaus on sotaa Ilman voittajia Rakkaus on sotaa Ilman voittajia Lopulta kaikesta Joutuu luopumaan
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026
Täytit pikarisi verelläni Ja kaadoit sen pois Heitit sen menemään Aivan kuten meidätkin Jäin tähän huoneeseen Joka on verhoiltu punaisella Huoneemme on verhoiltu punaisella En ole enempää kuin syntieni summa Valutan ne tyhjään hautaan Täytän kuopan tunnustuksillani Kaiverran hautakiven teoillani Täytän kuopan tunnustuksillani Kaiverran hautakiven teoillani Lähtiessäni kaivoit kaksi hautaa Toinen minulle, toinen synneilleni Jään omaan hautaani makaamaan Odottaen, että talvi peittää minut alleen Jään omaan hautaani makaamaan
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026
Katselin kuinka hän ui Pitkiä kauniita vetoja Mutta jokaisella vedolla Pintaan nousi ruumiita Hän vain jatkoi ja jatkoi Kunnes hän ui kuolleissa Kunnes hän ui kuolleissa Päätin liityä heihin Kastoin varpaani vereen Olin uponnut lihaan Joka hengitti kosken pauheessa Päätin liittyä heihin Hiukseni takertuvat sormiin Kasvoni tukeutuvat jalkapohjiin Vajoan pohjaan kanssa kuolleiden Vihdoin kuulun joukkoon voittajien Saimme nähdä kuoleman Unohdamme tuskan Kuinka kauniisti hänen kätensä Halkovat kuolleiden joukossa Hän vain jatkaa ja jatkaa Kunnes maailma täyttyy kuolleista Maailma täyttyy kuolleista Maailma täyttyy kuolleista
Submitted by Pestilence — Aug 14, 2026